Tutustuessa arameankielisen Uuden Testamentin historiaan, törmää vääjäämättömästi siihen, että arameankielisen uuden testamentin pohja teksti critical text on koottu vasta 1900 -luvulla. Ensi reaktio saattaa olla epäilevä. Voiko teksti, joka on koottu vasta vajaa sata vuotta sitten olla mitenkään alkuteksti? Jotta asiaa voi arvioida, on selvitettävä se, mistä kyseisessä koodeksissa on kyse.

Arameankielisen Raamatun tutkimus alkoi varsinaisesti vasta 1800-luvulla. Ensimmäiset yritykset tehdä vakavasti otettavaa tutkimusta tyrehtyivät välinpitämättömyyteen. Tutkimus oli tauolla 1900-luvun alkuun asti. 1900 luvun alkupuolella alkoi hyvin aktiivinen jakso, jolloin tutkittiin arameankielisiä lähteitä.  Tutkijat intoutuivat selvittämään, minkälainen oli alkuperäinen arameankielinen Uusi Testamentti. Tutkijat kokosivat löydetyistä Uuden Testamentin arameankielisistä läheteistä kokonaisen Uuden Testamentin, joka sisälsi koko kirjakokoelman Osa lähdeteksteistä joista osa sisälsi vain jonkun/jotkut UT:N kirjoista ja osa oli kokonaisia Uuden Testamentin kirjoja. Kyseisiä tekstilähteitä oli 70-80. Osa teksteistä oli kirjoitettu vain joitain satoja vuosia Jeesuksen jälkeen. Kyseiset kirjat olivat siis yli 1000 vuotta vanhoja.


Critical textin synty

Eri lähteitä vertailemalla tutkijat päätyivät kokoamaan koodeksin, joka sisälsi koko Uuden Testamentin kaanonin. Kyseinen teos on: BFBS/UBS Text of the 1905/1920 Aramaic New Testament. ( BFBS/UBS tarkoittaa Britsh and Foreign Bible Society/ United Bible Society).

Seuraava merkittävä tapahtuma länsimaisessa arameankielisessä raamatuntutkimuksessa oli se, kun Codex Khabouris löydettiin 1950-luvulla. Kyseessä oli arameankielinen Uusi Testamentti 500-luvulta jälkeen Herramme Jeesuksen Kristuksen. Verrattaessa 1920 Codex Khabourista 1920 -luvulla koottuun Critical text kokoelmaan, havaittiin, että 1920-luvulla tehty työ oli onnistunut jopa oletettua paremmin, tekstit olivat lähes identtisiä. Tutkijat olivat onnistuneet palauttamaan arameankielisen Uuden Testamentin eloon alkuperäisenä. Myöhemmin löydetyt arameankieliset tekstit ovat vieneet ajanmäärityksessä ensimmäisten arameankielisten tekstien syntyhistorian jo 70-luvulle JKr. Arameankieli on joka tapauksessa Uuden Testamentin todellinen alkukieli, vaikka kirjallisena alkukielenä pidettäisikin kreikkaa. Jeesus puhui aikalaisilleen arameaa.


Juutalaisten suhde kreikkaan kielenä

Juutalaisten keskuudessa on tunnettu kysymys: Saanko opettaa lapsilleni kreikkaa? Vastaus kuului: vain jos ei ole päivä eikä yö (Talmud Jerusalem, tract megillah). Raamatussa sanotaan, että älköön tämä lainkirja poistuko suustasi, ei päivällä eikä yöllä (Joosua 1:8). Juutalaiset oppineet sallivat siis kyllä opetella kreikkaa, kunhan sen tekee muuna aikana kuin päivällä tai yöllä. Josefus manitsee erikseen historiassaan joka on kirjoitettu noin vuonna 90 AD, että juutalaisten keskuudessa oli vain muutamia, jotka puhuivat kreikkaa. On epätodennäköistä, että kreikan osaaminen olisi ollut nasaretin lahkon keskuudessa yleisempää kuin muiden juutalaisten. Toisaalta on myös epätodennäköistä, että alkuseurakunta olisi vaihtanut synagoogakielenä käytetyn aramean kreikaksi, erityisesti kun ottaa huomioon se, että kreikan osaamisen taso oli myös alkuseurakunnan keskuudessa heikko.

Tällaisessa kulttuuriympäristössä, jossa aramea/ heprea oli uskonnon pyhä kieli, ei kreikka olisi missään olosuhteissa voinut saavuttaa asemaa, jossa se olisi syrjäyttänyt aramean/ heprean kirjoitetun Jumalan sanan kielenä. Kreikka oli maailman kieli ja maailma taas tarkoitti epäjumalanpalvelemista.