Länsimaisen kirkon piirissä on hyväksytty yleisesti totuudeksi se, että Uuden testamentin tekstit ovat kirjoitettu alunperin kreikaksi. Perusteena väitteelle on esitetty mm. sitä, että vanhimmat löydetyt Uuden testamentin tekstit ovat olleet kreikankielisiä. Toinen yleisesti hyväksytty peruste on se, että kreikka on ollut aikansa “englanti”, jota sivistyneistö on käyttänyt erilaisia ideologioita ja maailmankatsomuksia kommunikoidessaan. Kreikka oli kulttuurin ja uskonnon kieli, jota käytettiin yleisesti koko Rooman valtakunnan alueella. Tärkein tieteellinen evidenssi on kuitenkin tutkijoiden yksimielisyys asiasta. Puhuttaessa Raamatun alkukielistä ei laajakaan yksimielisyys kuitenkaan ole todellisuudessa minkäänlainen tae siitä, että yhdessä hyväksytty näkemys olisi totuus asiasta. Perusteen epääminen on niin helppoa, että jätän sen lukijan itsensä tehtäväksi. 


Jeesus julisti arameaksi 

Kaikille tutkijoille on lähtökohtaisesti selvää, että Jeesus tai hänen opetuslapsensa eivät julistaneet, eli puhuneet, kreikaksi, vaan arameaksi. Aramea oli Jeesuksen ja hänen opetuslastensa äidinkieli, jota käytettiin laajasti koko israelin valtakunnassa. Uskonnollinen eliitti käytti uskonnon kielenä arameaa siinä, missä kansakin. Ajatus siitä, että kreikka olisi syrjäyttänyt aramean (tai heprean) uskonnon kielenä olisi ollut Jeesuksen ajan uskonoppineille kauhistus. Vaikka tekstit olisikin kirjoitettu alunperinkin kreikaksi, kreikankielinen Uusi testamentti on joka tapauksessa käännös arameankielisistä alkuopetuksista. Asiat on siis julistettu ja opetettu ensin arameaksi ja sitten kirjattu ylös kreikaksi, eli käännetty. Varhaisimmatkin kreikankieliset alkuteksti ovat siis todellisuudessa käännöksiä arameasta riippumatta siitä, oliko arameankieliset opetukset jo tuolloin kirjallisessa muodossa. Aramean kielisiä Raamatun tekstejä on käytetty kautta aikain idän kirkon piirissä. Vanhin tiedetty aramean evankeliumikirja, Bagdadista löydetty, päättyy sanoihin "Aggaeus, apostoli Taddeuksen opetuslapsi, vuonna 78". (Assemani, Bibliotheca Orientalis) 


Jumala puhuu "omalla" kielellään

Mielestäni eräät Raamatun periaatteet puhuvat voimakkaasti sitä vastaan, että Uuden liiton kirjoitukset olisi kirjoitettu alunperin kreikaksi. Ensinnäkin on helluntain tapahtumat. Helluntaina Jumalan Henki teki ihmisille mahdolliseksi puhua kieliä, joita kuulijat ymmärsivät. Jumala on siis lähtökohtaisesti halunnut, uuden liiton seurakunnan syntyhetkistä lähtien, että jokainen saa kuulla evankeliumin omalla kielellään. Ajatus siitä, että evankeliumi olisi julistettu kielellä, jonka lähes kaikki joutuivat opettelemaan erikseen on tämän periaatteen vastainen. 

"Matteus kirjoitti evankeliuminsa Kesareassa ollessaan, hebrealaisten omalla kielellä, ja Messiaan voimasta se heti käännettiin kaikille kielille" (Origenes) 

Jos ajatellaan sanomaa, jota uuden liiton tekstit kantavat sisällään, sen oikean ymmärtämisen kannalta oleellista on, että teksti on alunperin kirjoitettu sanoman kantajan äidinkielellä ja siitä käännetty vastaanottajan äidinkielelle, näin riski sanoman väärinymmärretyksi tulemisesta minimoituu. 


Miksi kreikannoksesta löytyy aramean sanoja?

On mielenkiintoista, että kreikankielisissä “alkuteksteissä” on käytetty arameankielisiä sanoja ja ilmaisuja, kuten esimerkiksi, talita kuum, amen, halleluja, Eloi, eloi lema sabaktani jne. Kuitenkaan arameankielisissä teksteissä, joita ei ole voitu osoittaa käännetyiksi kreikankielisistä tai muun kielisistä lähdeteksteistä, ei löydy sanaakaan kreikkaa. Kreikankielisen version kirjoittajat ovat kohdanneet ongelman, on ollut asioita, joita on ollut mahdoton ilmaista kreikaksi, mikä viittaa siihen, että kreikankielinen teksti on käännös arameasta. Yhä useammat tutkijat ovat kallistuneet siihen käsitykseen, että ainakin evankeliumit ja apostolien teot sekä osa kirjeistä on kirjoitettu alunperin arameaksi. Läntisen kirkon piirissä syntyneen Raamatun tutkimuksen piirissä on ollut luontevaa, että tutkimus on kohdistunut niihin teksteihin, mitä on ollut löydettävissä läntisen kirkon piiristä. Kirkon hajaantuminen filioqe-riidan päätteeksi johti itäisen kirkon ex-kommunikointiin, josta johtuen on selvä, ettei Raamatun tutkijoilla ole ollut lähtökohtaisesti kiinnostusta niitä tekstejä kohtaan, joita idän kirkko, kuten syyrian ortodoksit ovat vaalineet keskuudessaan. 

Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon Suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan molemminpuoliset pannaanjulistukset vuonna 1054[1], jotka purettiin vasta vuonna 1965[2] (wikipedia) 

On merkille pantavaa, että idän ja lännen kirkkojen ero kesti peräti vuoteen 1965 asti, eli kaikkiaan 911 vuotta. Käsitys kreikasta alkukielenä syntyi aikana, jolloin läntisen kirkon ja -raamatuntutkimuksen piirissä ei ole ollut edes halua tai mielenkiintoa perehtyä idän kirkon vaalimiin teksteihin. Saattoi johtua kielitaidon puutteestakin. Arameaa ei opetettu länsimaisissa yliopistoissa juurikaan. Aramean asema laajasti käytettynä kielenä mureni vähitellen Jeesuksen jälkeisinä vuosisatoina. Erityinen aramean katoaminen alkoi 600 -luvulla arabian syrjäyttäessä aramean. Arabian merkityksen vahvistuminen liittyi Islamin syntyyn ja aggressiiviseen leviämiseen. Nyky-arameaa äidinkielenään puhuvia on noin 490 000, eli vähemmän kuin “stadilaisia” Helsingissä.