Kysymys Raamatun alkukielestä nousee aika ajoin esiin, nykyisin useammin kuin ennen. Joillekin aihe aiheuttaa vernepainetta jopa niin paljon, että olisi syytä harkita siirtymistä muun tutkimuksen pariin. Joidenkin mielestä taas sillä ei ole loppupelissä väliä, mikä alkukieli on. Pääasia on se, että meillä on Raamattu. On toki totta, että Raamatun olemassaolo on itsessään tärkin ulottuvuus asiassa. Kuitenkaan ei alkukieli kysymyskään ole niin triviaali, kuin voisi ajatella. Oikean alkukielen tunnistaminen ja Raamatun tutkiminen voi joissain kohdin aheutaa tarvetta tarkistaa nykyisiä käännöksiä. 


Otan esimerkin. Efesolaiskirjeessä Paavali kertoo, miten Jumala yhdistää pojassaan Jeesuksessa kaiken, mikä on taivaassa ja maassa. Arameankielisestä tekstistä, jota ei ole voitu osoittaa käännetyksi mistään muusta lähteestä kääntää paikan siten, että Jumala uudistaa Jeesuksessa kaiken, mitä on taivaassa ja maanpäällä. Yhdistäminen ja uudistaminen ovat aivan eri asioita. 


Kielellä on väliä. Varsinkin kun puhutaan Jumalan sanasta. On tärkeä, että me tiedämme, mikä on alkukieli, jotta voimme tietää, uudistaako Jeesus kaiken vai tyytyykö hän vain yhdistämään. 


Turussa 7.10.2016

Matti Lahtinen